And so it begins...

This is it. (Melkein) 17-vuotias miehenalku lähdössä Amerikkaan vaihto-oppilaaksi. Koko kesän odotin tietoa kohteesta, isäntäperheestä... oikeastaan kaikesta! Onneksi perjantaina puhelin soi ja odotus päättyi (ainakin osin). Nyt vihdoin ja viimein voin kertoa kaikille, että olen lähdössä Falloniin, Nevadaan. Ihana tunne, kun sanat "en mä tiiä vielä" tuntuvat jo niin tutuilta. Tämä noin 8 000 asukkaan kylä tulee siis olemaan kotini seuraavan 10 kk ajaksi. Kuten kaikki muutkin, minäkin tarvitsin Google Mapsin apua, saadakseni paikan kartalle. Nyt useamman tunnin paikkaa internetistä tutkittuani vaikuttaa se kiinnostavalta ja olen valmis lähtemään. Tosin perheestä, tai koulusta ei ole vielä tietoa, joten ihan vielä huomenna en ole matkaani aloittamassa. Tähän mennessä olen vieraillut USA:ssa vain kerran, ja silloinkin itärannikolla, joten kaikki edessäni odottava on täysin uutta.

Kuten tulin jo sanoneeksi olen siis 17 vuotta. Olen asunut koko elämäni Espoossa, joten pienempään kaupunkiin muutto tuntuu jännittävältä vaihtelulta. Espoon lisäksi minua on voinut nähdä Helsingissä, erityisesti töissä Picnicissä. Kävin täällä ensimmäisen vuoden lukiota, joten olen siis tavallisen ikäinen vaihtoonlähtijä. Jälkeenpäin ajatellen vuotta aiemmin lähdössä olisi ollut omat hyvät puolensa, kuten koko lukion käynti saman vuosikurssin kanssa, mutta turha niitä enään miettiä. Laitetaan nyt vielä kuva :), lisää näitä löytyy instagramista @ Juunash (koitan saada linkin jonnekkin).

Olen siis lähdössä lukuvuodeksi vaihtoon UP Educationin kautta. Koska tiedän että Googlen kautta joku vaihtovuotta harkitseva varmaankin eksyy blogiini laitetaan nyt vähän asioita kuluneesta vuodesta ja minun hakuprosessista. Itse heräsin hakuun hieman liian myöhään, oikeastaan noin tasan vuosi sitten. Siksi sainkin monista muista järjestöistä kielteisiä vastauksia ja tarjouksia muista kohdemaista. Lopulta päädyin kuitenkin UP Educationin sivuille ja jo samana iltana laitoin alustavan hakemuksen matkaan. Noin viikon päästä minulle järjestyi haastattelu, jossa puhuttiin käytännön asioista ja lopullinen valintani ohjelmaan vahvistettiin. Haastattelua ei kannata jännittää liikaa, sillä jos vain olet oikeasti kiinnostunut lähtemään kysymyksiin vastaamisen ja koko haastattelun pitäisi mennä sujuvasti. Seuraavaksi postiin kolahti pelottavan isolta näyttävä paperinippu. Mutta loppujen lopuksi ohjeiden lukemiseen ja hakemukseen tarvittavien papereiden ja kuvien kokoamiseen meni minulta pari viikkoa, koulun ja työn ohella. Eli siitäkään ei siis kannata stressata. Monet myös empivät kielitaitoaan, sillä matkaan päästäkseen pitää suorittaa hyväksytysti kielitesti. Oma tulokseni oli 99+/100. Jos siis on selvinnyt suomen koulujen englannin tunneista, selviää tästäkin mainiosti. Kuluneen vuoden aikana seurattiin myös koulumenestystä, jonka piti pysyä lukiossa 7 tasolla. Viimeinen vaihe oli viisumihakemus ja haastattelu. Tätäkin jännitin etukäteen, mutta aivan turhaan. Netissä täytettävä hakemus on suurimmilta osin osoitteita ja yes/no tyyppisiä peruskysymyksiä. Ja itse haastattelussa minulta kysyttiin vain yksi kysymys. Ennen tätä prosessia olin hieman epäileväinen koska en ollut kuullut Upista koskaan aiemmin, mutta  hakemuksen ja muiden asioiden hoitaminen Upin kanssa on sujunut vaivattomasti ja yhteydenpito puolin ja toisin on ollut sujuvaa. Aina kun olen tarvinnut apua, olen sitä saanut jo saman päivän aikana. Olen siis hyvin tyytyväinen valintaani.

Tässä oikeastaan kaikki tällä hetkellä. Näen jo mielessäni pakatun laukkuni ja itseni koneessa kohti Amerikkaa. Tarkat isäntäperhe ja koulutiedot saan lähipäivinä, joten stay tuned... ;) Kysymyksiä hakemisest, musta, tai oikeestaan mistä vaan voi aina esittää ja koitan sit parhaani mukaan niihin vastailla :)